Kummalla jalalla nouset?

​Aamu. Onpas jo valoisaa. Vähän sataa räntää, mutta linnut laulavat kevättä. Se on perjantai, huomenna viikonlopun viettoon. Mitähän jännää keksisi? Fiiliksen mukaan. Kylläpä ruisleipä kananmunalla maistuu hyvältä. On tuota vaimoakin ihana katsella, niin kaunis! Naiset ovat aamuisin ihania, heitä on mahtava seurata, kun laittaudutaan ja sinkoillaan sinne tänne, ovat niin söpöjä. Ihanaa katsoa, kun haluavat kauneutensa päälle vielä lisää kaunistua. Osa naiseutta. Yhteinen työmatka toimii, voi jutustella niitä näitä. Näkyy liikenteessäkin kiireisiä, jotka kiukkuilevat ajamalla, mutta annanpa tietä reilusti, että saavat sulavasti kiiruhtaa. 

​Aamu. Per… aina tuo valo herättää ennen herätyskelloa. Nämä räntäkelit jatkuvat varmaan kesään. Vielä pitäisi tämä päivä kitua töissä, vaikka mitä sitä viikonloppunakaan pystyy tässä moskakelissä tekemään.  Onpa kuivaa leipää, varmaan ei pidä tuo päivämäärä pussissa paikkaansa, jotain vanhaa varastoa. Onko tässä kananmunassa jokin outo maku? Vaimo voisi vaihtaa jo tuon kauhtuneen aamutakkinsa, eikä hymyilisi noin paljon aamuisin. Taas se alkaa tuon saamarin vaaterumba. Ottaisi vain sen ensimmäisen, mikä käsiin tarttuu, vaan ei, aina täytyy olla ainakin kaksi vaihtoehtoa. Meikkaus. Mitä hittoa sitä samaa vanhenevaa naamaa pitää joka aamu paklata. Työmatka vaimon kanssa - hiljaisuus, hiljaisuus. Toivottavasti ei ala puhua jotain illan projekteista. - Ohi et kyllä per… mene, näytän sinulle, bemarijuippi.

Välillä on hyviä ja vähän huonompia päiviä, mutta tuon toisen kappaleen kirjoittaminen oli jopa  huvittavaa. Mutta – on aikuisten oikeasti ihmisiä,  jotka ovat tuollaisia. Heille on normaalia asioiden negatiivisten puolien korostaminen. He tekevät sitä jopa tietämättään. Se voi olla ehkä jonkinlainen selviytymiskeino arjesta. Kun odottaa aivan surkeaa keliä ja tuleekin aurinkoista, saattaa jopa ärripurri tykätä kelistä – ainakin hetken.

Jokainen voisi vaikka kehitellä oman tavan vähentää tätä stressaavaa suhtautumistapaa. Jos vaikka aamulla, kun avaa silmänsä, on hetken ihan hiljaa ja katsoo kattoon. Katto pään päällä, kun räntää sataa. Niinpä. Positiivisuus on voimavara, jolla saisimme stressiä vähemmäksi ja jaettuna kanssaihmisille hyöty olisi kaksinkertainen. Yltiöpositiivisuuskin voi olla ongelma ja on hankalia asioita, joista pitää puhua, mutta miksi emme edes yrittäisi elää ilon ja hymyn kautta.  

​Illalla naapuri tulee vastaan. – Terve! Alkavat nämä illat olla jo valoisia. – Terve! On kaunista. Naapuri hymyilee.

Illalla naapuri tulee vastaan. Mitä se mulkoilee, olenkohan leikannut pensasaidan väärin. On sillä ruma takki. 

- Manu -